Mitäpäs sitä vielä sunnuntaista... niin päätin sitten Simpsiön mäen ylöstarpomisen sijaan kävellä Ritan kanssa moottorikelkalla ajettua peltoa metsän reunassa. Oli sen verran rauhallinen aamu joten päästin Rita-koiraa kulkemaan vapaana. Lämmin tuli muttei syke paljo tasaasella maalla nouse. Sunnuntaisaunassa käytiin ja nyt jaksoin jo olla paremmin saunassa vaikkei näin itse katottuna nuo pelastusrenkaat ole yhtään pienentyneet :)  Mitäpäs meillä sitten oli lounaana... pari päivää kun yrittää syömisiään muistella saattaa mennä päivät sekaisinkin. Ai niin se karjalanpaisti perunan ja kasvisten kera laitettiin uuniin kypsymään kun lähdettiin jälleen ostoksille naapurikaupunkinn ja nyt sinne toiseen isompaan markettiin jossa oli väljempää ja kassatyöntekijäkin oli hymyilevä ja erittäin asiakasystävällinen.  Asia mihin olen tässä viime päivinä kiinnittänyt ruokaostoksilla huomiota on että  miten jotkut vihannekset (erityisesti tomaatit ja paprikatkin) sekä osa omenoista on niin nahistuneen näköisiä - paineleeko ja puristeleeko ihmiset niitä valitessaan sopivia vai laittaako kaupan henkilökunta ne liian ronskisti esille vai onko ne jo kuljetusvaiheessa kolhiintuneita?  Eroa ei ole onko iso marketti vai lähikauppa. Itse valitsen ja katselen tarkkaan onko vihannes/hedelmä tuore/hyvännäköinen muttei tulis mieleen sitää kovakouraisesti käsitellä vaikken juuri sitä yksilöä ostaisikaan ja laitan myös takaisin varovasti. Kuten aikaisemminkin olen maininnut on jotkut liharuuat niiden valmistuttua olleet vaikeita syödä - tarkoitan ettei se olekaan maistunut. Nytkin jännitin että kuinka käy karjalanpaistin. Maistelin jälleen rauhallisesti ruokaa ja tunsin karjalanpaistilihoissa mustapippurin ja laakerinlehden maun mikä ei tuntunut epämiellyttävältä mutta silti kananliha on suosikkini. Jälkiruuaksi tein itsetehdyn jogurtin turkkilaisesta jogurtista ja pakastemansikoista.  Lepäilin tv:tä katsellen ja viideksi sitten ajelin Rita-koiran kanssa illan koiramaiseen tapaamiseen.  Ja Kuorosodan aikaan olin kotona - lapset söivät sipsejä ja voin tunnustaa että olisi tehnyt mieli popsia niitä itsekin mutta päädyin tekemään kaksi ruisleipää kera Sillankorvan tuorejuustovalkosipulilevitteen, pepperonimakkaran ja tomaatin sekä vihreätä teetä hunajan kera. Ja vielä pieni rasia rusinoita meni viimeiseksi suupalaksi.  Koiran ulkoilutukset olivat sitten jälleen ainoat liikunnaliset toimet.

Maanantaiaamuna söin eilispäivänä tekemääni jogurttia. Töihin lounaaksi keitin riisiä ja otin mukaan myös fetajuustoa, porkkananpaloja, tomaatin, kaksi ruisleipää valkosipulituorejuustolla, pienen rasian rusinoita ja neljä kaurakeksiä ja vihreätä teetä ja hiukan hunajaa. Aamulenkki Rita-koiran kanssa ja sitten kohti työpaikkaa. Aamutauon pidin kymmenen aikaan ja söin ruisleivät , pari kaurakeksiä kera vihreän teen ja hunajan. Lounaan söin yhdeltä - riisiä, fetajuustoa, porkkananpaloja ja pieni rasia rusinoita. Töissä tulee käveltyä, nosteltua tavaroita, kumartelua ja kurkotettelua ja enimmäkseen päivä ollaan jalkojen päällä.  Olin niin kylläinen lounaasta joten jätin iltapäivätauon väliin. Edistystä kuitenkin että maltoin aamutauon pitää enkä mennyt vain ruokatauon voimalla. Kotona tunsin itseni virkeämmäksi mikä kyllä on yleistä eka päivänä loman jälkeenkin. Kuuden aikaan kävin sauvakävelemässä Ritan kanssa Simpsiön mäen ihan ylös eikä se tuntunutkaan niin pitkältä, ois voinu mennä pidemmällekin. Lenkiltä tultuani join ison lasin appelsiinituoremehua. Iltapalaksi sitten tehtiin munakas nakeilla ja fetajuustolla - söin 1/4 palan kera iso lasi rasvatonta maitoa.  Ostin ruisleivän lisäksi ranskaleipää tai ranskanpullaksi me sitä sanotaan :) Siitä söin yhden palan hiukan runsaalla oivariinillä :)  Ruuan kanssa sujuu melko hyvin mutta liikunnan lisääminen on vaikeata kun työaika/perhejutut vievät päivästä suurimman osan. Yhdeksän aikoihin kuitenki aloin vasta nukkumaan enkä ottanut heti töistä tultuani niitä perinteisiä "päiväuniani". 

Katsotaan torstaina seuraavan kerran miten on pari seuraavaa päivää sujunut - täytyy välillä kirjoitella/päivittää muitakin sivujani :)